Parsi tämä ihmisparka,

kasaan heitä ei ole uudeksi,

kellot kilisevät ja ovet huutavat,

ikkunat kitisevät,

uusia sieluja, uusia pukuja.

Oikean näköiset mallinuket vain meiltä.

Tuhannet kivut,

iskettynä selkärankaan,

työntyvät läpi tajunnan

Kun sinusta ei ole enää hyötyä.

Ei hyötyä olet puuta,

palaa sinun täytyy palata

tulesta tuhkaksi taivaalle,

linnunpesäsi tee,

älä karkaa, vaan jää, huomiseen.

Pysy pystyssä olet mallinukke.

Olet toivomme,

selkärankamme,

johon sielumme kovimmat huudot isketään,

selkä suorana.

 

 

&

 

Suklaan rapsahdus,

vasten miltein kuollutta

Voimme kai vain miettiä

oliko se kaunista laisinkaan

mutten tahdo jättää sinua

imeskelemään sormiasi.

tahdon antaa kaiken ajatuksen

koska se ei virtaa. suoraan

minnekkään

vaikka väitän paperin olevan

toinen kotini

on ihosi linnani