Parsi tämä ihmisparka,
kasaan heitä ei ole uudeksi,
kellot kilisevät ja ovet huutavat,
ikkunat kitisevät,
uusia sieluja, uusia pukuja.
Oikean näköiset mallinuket vain meiltä.
Tuhannet kivut,
iskettynä selkärankaan,
työntyvät läpi tajunnan
Kun sinusta ei ole enää hyötyä.
Ei hyötyä olet puuta,
palaa sinun täytyy palata
tulesta tuhkaksi taivaalle,
linnunpesäsi tee,
älä karkaa, vaan jää, huomiseen.
Pysy pystyssä olet mallinukke.
Olet toivomme,
selkärankamme,
johon sielumme kovimmat huudot isketään,
selkä suorana.
&
Suklaan rapsahdus,
vasten miltein kuollutta
Voimme kai vain miettiä
oliko se kaunista laisinkaan
mutten tahdo jättää sinua
imeskelemään sormiasi.
tahdon antaa kaiken ajatuksen
koska se ei virtaa. suoraan
minnekkään
vaikka väitän paperin olevan
toinen kotini
on ihosi linnani
Kommentit