Tekee mieli olla kissa.
Pieni ja pörröinen, suloinen ja viekas.

Makaisin kaiket päivät purinani keskellä ja joku rapsuttelisi ja silittäisi aina tarpeen tullen koska olisin niin vallattoman ihanan vastustamaton katti ettei voisi pitää näppejään erossa minusta.

Maukuisin koska se tekisi ihmiset hulluiksi ja parkumaan, että voi onko sillä nälkä mitä se tahtoo voikun kuulostaa suloiselta.

Tassuuni ei koskaan sattuisi terävä kivi, tai lasinsiruja, vaan maailma olisi pehmeä kissantassujeni alla ja autot eivät haluaisi ajaa ylitseni yhlittäessäni katua.

Minulla ei olisi omistajaa, kiertelisin paikasta toiseen nähden kaikkea tarpeellista. Saaden kaiken tarpeellisen ja antaen muille kaiken hellyyden mitä kissasta saa irti.

Asuisin hetken tuolla, letkottaisin aurinkotuolissa, tai vaikka tyynyn päällä. Tutkisin joka talon nurkista hyllyjen alle.

Söisin maittavaa kissanruokaa, hylkisin ällöttäviä naksuja, söisin mehukasta lihaa ja kalaa. Se tuoksuu niin hyvältä pieneen vaaleanpunaiseen kuonooni.

Kiertelisin eteenpäin kunnes se ilkeä ihminen osuu kohdalleni ja meinaa ajaa ylitseni. Juoksen kuin tuuli, suorastaan lennän pois auton edestä ja jään tiensivuun hengittämään.

Aamulla tassuni painaa ja hengitän suolaista lämpöistä ilmaa.Tassuni valahtavat alleni kun suunnistan vaistojeni mukaan. Sängyssä makaavat vaaleat hiukset.

Nukun tyynyillä, nukun sängyssä, nukun sylissäsi.

Syön herkullista ruokaa, syön kädestäsi, syön kanssasi ruokapöydällä.

Elän päivä päivältä, elät päiväkerrallaan, kuullaksemme kehräyksemme.

Kun vuosi tulee siihen pisteeseen että minä lähden, en lähde mihinkään.

Istun vierelläsi kun sinä luet kirjaa. Pusken korvaasi ja purisen rintakehäsi päällä silittäessäsi minua.
Minulla on lämmin ja sinä puhelet minulle kuin rakkaallesi.

Kun joskus pehmoiselle turkilleni tipahtaa kyynel tai pari, nuolen ne pois ja annan sinun rutistaa minua. Silloin minä tahtoisin olla ihminen.

Ihminen tunteineen ja ajatuksineen. Hänen puhekykynsä ja kommunikaationsa ansioista, voisin puhua tällekin ihmiselle.

Juttelisin hänen kanssaan tasavertaisesti, en tyytyisi kuuntelemaan vaan puhuisin minunkin mieltäni painavista asioista ja antaisin sinun kietoutua sanojeni ympärille.

Voisin syödä sinun kanssasi perunoita ja kalaa, vaatien lisää suolaa kalan päälle ja hymyillen sinulle kun ojennat suolapurkin.

Voisin sulkea sinut syliini ja heijata kuin maailmani ainoaa.

Voisin sanoa sinulle kuinka rakastan sinua.

Voisin hengittää samaa ilmaa kanssasi ja jutella.

Olen rakas lemmikkisi.
Sydän on raskas taakka.