Parsi tämä ihmisparka,

kasaan heitä ei ole uudeksi,

kellot kilisevät ja ovet huutavat,

ikkunat kitisevät,

uusia sieluja, uusia pukuja.

Oikean näköiset mallinuket vain meiltä.

Tuhannet kivut,

iskettynä selkärankaan,

työntyvät läpi tajunnan

Kun sinusta ei ole enää hyötyä.

Ei hyötyä olet puuta,

palaa sinun täytyy palata

tulesta tuhkaksi taivaalle,

linnunpesäsi tee,

älä karkaa, vaan jää, huomiseen.

Pysy pystyssä olet mallinukke.

Olet toivomme,

selkärankamme,

johon sielumme kovimmat huudot isketään,

selkä suorana.

 

 

&

 

Suklaan rapsahdus,

vasten miltein kuollutta

Voimme kai vain miettiä

oliko se kaunista laisinkaan

mutten tahdo jättää sinua

imeskelemään sormiasi.

tahdon antaa kaiken ajatuksen

koska se ei virtaa. suoraan

minnekkään

vaikka väitän paperin olevan

toinen kotini

on ihosi linnani

Herranenaika, mullahan on aivan ihanan näköinen blogi. Noin niinkun ulkoapäin tarkasteltuna. Sisältö on täyttä höttöistä kakkua.. OOOI voisin tehdä köyhiä ritareita, nyt heti, paahtoleivästä! 8)

 

Mjamm.

Ensi.. ENSI viikolla on vantaalle soveltuvuuskoe, IIKS. Ennakkotyönä pitää vääntää omannäköstä neulatyynyä - ehhhe. Olen todella hyvin työn tuntumassa. Ehkä vielä saan sen valmiiksi. Viimeistään sitten edellis yönä. Teen hametta. Pientä neulatyynyhametta. Luulis sen olevan helppoa, mutta Ä-ÄÄ, ei ole.

Mutta ruoka voittaa taas.

Laitan pari runoa tänne. ^^

Oi niinkuin näemme, en ole päivittänyt at all, pitkään pitkään aikaan. 8--D

Olen laiskiaisille sukua kovasti ilmeisestikkin .. hmm. Mitähän kertoisin tänne. En tiedä kuka tätä lukee, lukeeko kukaan, joten tuntuu vähän turhalta, taas. Toivottavasti tämä ei taas lopu siihen että itken että kukaan ei lue tätä. =D Itsellehän tämä lähinnä testi on, kun on niin idiuut, ettei jaksa keskittyä samaan asiaan. Se on oikeasti sairaus. :c

 

Vinetys loppuu. Kyllä tänne joskus vielä tulee joku fiksu juttu, ehkä.

8--) Voisin alkaa laittaa tänne asioita siitä miltä näytän, siis kuvia, pukeutumisesta ympsyms, mutta EHEEEI JAKSA !

Ainin ja virkkasin elefantin. :3

Kun se vaan muuttuu kaikki niin nopiaan.

En pysy perässä ...

Tammikuu, 14 päivä.

 

 

Tammikuu, 23 päivä.

 

Wyaab.

Ikävä.

Vaikea.

Tyhmä.

Älytön.

Uusikenkäinen.

Naurava.

VÄSYNYT.

 

näitä tehdessä.

Luovankirjottamisen kurssin tehtäviä siis, ideana oli siispä kirjoittaa kaksi tasan 100 sanaista tekstiä, joista toinen alkoi sanoilla: "Jäätyneitä kiviä. Lyhtypylväs keskellä peltoa" ja loppua sen piti "Näin reunustetun pimeyden käsissäni"

Toisen piti alkaa ja loppua samoihin sanoihin, eli tuohon "Jäätyneitä kiviä, lyhtypylväs keskellä peltoa."

VAIKEAA.

Mutta tässä ne lapset nyt on. Olen aika tyytyväinen.

Mmm, ensimmäinen liittyy uuteen tarinaani joka on nimetty jo "Maukaisuja."

Ja toinen liittyy ikuisuusprojektiin, fantasia tarinaan. -___- Että minä inhoan fantasiatarinoita.

Kommenttia rakkaat ihmiset jos jotain nousee mieleen näitä lukiessa.

Muutoksen keskellä ei ole hyvä seistä.

 

Jäätyneitä kiviä, lyhtypylväs törrötti keskellä peltoa. Loin siihen varovaisia silmäyksiä, kuin se olisi voinut tuhota aran näköni, ja laskeuduin kyykkyyn maahan, vähän kuin alistuen. Katsoin sitä ylöspäin kuin suurta valaisevaa suojelusenkeliä.
Tunsin omituista  yhteenkuuluvuutta pylvästä kohtaan ja päätin hakea sen juurelta muistokseni tuollaisen kiven. Sileän ja kermavaahdon värisen.

 Nyt kuuluin kai sitten lyhtypylväälle, noukin kiven maasta ja kuulin maukaisun. Se kuului kaukaa, ikään kuin ukkonen olisi jyrähtänyt, mutta kauniimmin ja sointuvammin vain.

Näin pilvien liikkuvan nopeammin kuin koskaan, tuota ei kyllä voinut aiheuttaa minkäänlaiset tuulet. Hiukseni lennähtivät kasvoilleni kun lyhtypylväs kaartui ylleni huokaisten raskaasti ja näin vain reunustetun pimeyden käsissäni.

 

 

Tuli ja Jää

 

Jäätyneitä kiviä, lyhtypylväs keskellä peltoa, emme tainneet olla oikeassa paikassa. Huojuin kuin kompassi etsien suuntaa. Minne suunnata katseensa tässä pimeässä? Koitin keskittyä ja vedin viittaa paremmin ylleni, ei minun kylmä ollut, olinhan minä täyttä jäätä sisältäpäin.

”Ilman huojumista kiitos”, Minya ärähti vieressäni. Hänellä taas oli kylmä. 

Pakkanen pureutuu hänen tulen nuolemiin suoniinsa ja jäädyttää pikkuhiljaa liikuntakyvyttömäksi. Hehkuvan punaiset hiukset alkoivat muuttua oranssiksi, kuin niistä imettäisiin voima pois. Avasin viittani hakasen ja asettelin sen toisen hartioille, ja vaikka vihasimme toisiamme pitkästä yhteisestä matkasta huolimatta, Minyan oli pakko ottaa viittani vastaan, tai muuten tuli sammuisi ehkä kokonaan. Jäätyneitä kiviä, lyhtypylväs keskellä peltoa.