Menetä järkesi takiani!
se voisi olla hauskaa,
sen pienen hetken olisin lankojesi päässä,
pieni nukke.
Kuinka sinä minuille mitään mahtaisit,
sielutin puinen ja pitsein puettu -
sisältäpäin.
Minä olen pelkkää materiaa jolla on sielu
älä turhan lähelle lennähdä
minä pysäytän sinut.
koska olet vain sinä,
ja minä roikun täällä
kahden - ellei tuossa kolmaskin -
maailmojeni rajalla.
Saat uskotella, koitappa löytää minut täältä.
Itsellesi melkoisen kaunan,
että todella olisin siinä, missä minut näit.
Ja yhtäkkiä minä olenkin maailmojeni nukke,
narujen vanki
sidottuna kiinni - ei mihinkään,
koska en osaa pitää todellisesta kiinni.
osaan tarttua vain köynnöksiin,
pilven hattaroihin ...